Kuukausi rouvana

 

Tienpäältä pikapäivitys:

Takana ois kuukausi eloa rouvana. Hui, niin se vaan aika rientää nopeasti. 

Sen kunniaksi meidän häävalssi:  

http://open.spotify.com/track/51VB2jo0r048p8k019h4Gj

Tää oli ihan selkeä valinta meille. Olin puhunut joonakselle jo yli vuoden, että sitten joskus kun minä menen naimisiin haluan tanssia ensimmäisen tanssin tämän tahtiin. Minusta näihin sanoihin kiteytyy se mitä rakkaus ja avioliitto on. <3

"juhlat loppuu, tupa hiljenee

on lapset menneet
sä näytät kauniilta
harmaissa hiuksissas
sinä oot se syy

että vielä saan olla kodissamme
mä en kestäisi päivää varmaan toisten armoilla
nyt tanssitaan

eihän jäädä sitä laskemaan
mitä jäljellä on
ei vähällä vaivalla
vaan suurella tahdolla
nää tarinat syntyy

ääneen luet kirjaa vuoteessamme
pienillä liikkeillä saat mut lankeamaan
yhä uudestaan

vie, vie mua vie
näytä ne askeleet, jotka jalatkin irti maasta saa
nyt vie, vie mua vie
en hetkeäkään enää tahdo menettää
kokematta jättää sinun vierelläs

tää tanssi jää muistoihin, tiedäthän sen
ne muistot on menneisyys
eikä kuolemakaan niitä vie

sä oot kirjeitä laatikoissa
sä oot suudelmat kaulalla
lapsemme maailmalla
sä oot vielä mun"

-stella

Aarteita

Ai että minkä aarteen sain tänään kotiin! Ihana työkaverini halusi päästä eroon tästä mahtavasta arkusta. Ja minä tarjouduin auttamaan. Varsinaisestihan meille ei siis oikeesti mahtuisi mitään, mutta pitihän arkulle uusi koti saada. Tällä hetkelle se on koesijoituksessa eteisessä. Saapi nähdä jääkö niille sijoilleen vai löytääkö jonkun sopivamman paikan. Mutta ihana se on!!

Perjantain kunniaksi kävin ostamassa vähän callunoita ja laitoin niitä sekä parvekkeelle että sisälle tuomaan vähän syksyn tuntua. Kuvat vähän kehnot, kun sen verran huono valaistus, mutta jospa niistä välittyis kuitenkin ajatus.

Morsiamen häälook

Hääpaikan jälkeen varmaan suurimpia päätöksiä oli Hääpuku.
Hääpukua aloin metsästämään vasta huhtikuun alussa eli noin neljä kuukautta ennen h-hetkeä.
Kävin ensiksi kahdessa Kuopiolaisessa morsiusliikkeessä ja molemmista löytyi kivat mallit, mutta jotenkin ne ei heti tuntunut ihan täysdelliseltä. Ensimmäisiä pukuja sovittaessa ajatuksissa myös pyöri kovasti, että mistä sen oikean puvun sitten tietää?
Ja kyllähän sen sitten tiesi, kun oikea kohdalle sattui.

 Pari viikkoa myöhemmin, kun ystäväni hoksasi myös kolmannen morsiusliikkeen kuopiossa varasin sovitusajan myös sinne. Sieltä löytyikin yksi aivan ihana ja enemmän omannäköinen malli kuin kaksi aijempaa. Myyjä selvitti puvun toimitusaikaa ja toimitus olisi mennyt häidemme jälkeiselle viikolla kesälomien vuoksi. DAM. Se siitä sitten. Metsästys jatkui.

Siitä se paniikki sitten alkoi, kun tajusi että pukujen toimitusajat voivat olla piiiitkiä. Varasin seuraavalle viikolle sovitusajan sotkamolaiseen morsiusliikkeeseen, mutta sieltä ei tällä kertaa myöskään löytynyt minulle sopivaa. Kotiin paluumatkalla ajattelimme sitten pikaisesti asenteella "tuskin sieltä kyllä mitään löytyy" pyörähtää myös kajaanin liikkeessä. Ja siellähän se oli! The DRESS.

Puku oli numeroa ehkä kahta liian suuri, mutta se pienennettiin minun mittoihin ja siitä tuli täydellinen.
Ei tarvinnut hääpäivänä miettiä, että pysyykö puku päällä.

Tällä morsiamella oli kahdet kengät: korkkarit päiväksi ja tennarit yömenoihin.
Korkkarit oli Rainbow ja ostin samaisesta liikkeestä. Täytyy kyllä sanoa, että olivat erittäin hyvät jalassa ja jaksoin olla niillä erittäin hyvin vielä tanssienkin pauhatessa.
Toiseksi kengiksi ostin Guessin tennarit alennuksesta, joita ajattelin, että voin käyttää sitten häiden jälkeenkin.

Häiden jälkeen valkoisista kengistä ei ollut enää tietoakaan. :)

Hiuksiini sain ihana ystäväni tekemän hiuskoristeen joka toimitti samalla "jotain vanhaa"-virkaa 

keskellä olevan vanhan rintaneulan ansiosta.

(C) Patrick Forsblom

Käsikorut ja korvakorut on lainattu ja kaulakorun löysin glitteristä. Koska en normaalistikkaan käytä kauheasti koruja en halunnut satsata niihin sievoista summaa hääbudjetista. Vaikka tuntui jotenkin hassulta käyttää hääpäivänä rihkamakorua sopi mielestäni koru pukuun ja oli minun näköinen.

Laukkua etsiskelin pitkään ja sitten muita blogeja lukiessana totesin, ettei sitä oikeasti tarvitse. Niinpä tuuppasin kaikki tarvittavat kamat kaason laukkuun ja keskityin hääpäivänä kimpun kantamiseen.

(c) Patrick Forsblom

Puvun, kenkien, korujen ja hiuskoristeen lisäksi morsiamen häälookkiin tarvittiin:

Hiusjatkot (klipsit)

Ripset ja kynnet

Alusvaatteet

Meikit

Kampaus

Mistä säästettiin morsiamen lookissa:

Meikin teki sulhasen sisko

Osa koruista oli lainassa

Jätin väliin kasvo yms. hemmotteluhoidot

Kengät olivat molemmat alennuksessa

Samoin hääpuku

Laukkua ei hankittu

Neuletakkia yms. lämmikettä ei myöskään hankittu

Näihin fiiliksiin ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!

Meillä onkin aika jännittävä sunnuntai tulossa. 

Katsotaan mihin se johtaa, mutta siitä lisää toivon mukaan sitten myöhemmin.

Trash the dress

Tänään sain pukea viimeisen kerran morsiuspukuni päälle, kun käytiin ottamassa Trash the dress kuvat. 

Oli kyllä aivan mahtavaa! Käytiin vähän virkistäytymässä syksyisessä kallavedessä. 

Vesi oli yllättävän lämmintä vaikka kyllähän se vilu alkoi tulla, kun aikansa siellä oli.

Nyt innolla odottamaan millaisia kuvia saatiin aikaiseksi.

Häiden juhlapaikka

Nyt on aika palata niihin hetkiin, kun aloitimme hääsuunnittelun ja purkaa ne aina hääpäivään asti.

Meinasin kirjoitella niistä ajatuksista jo aijemmin, mutta jotenkin halusin pitää ne vielä omana tietona.

Nyt kun häät on onnellisesti juhlittu on kiva jakaa päivämme myös teidän kanssa.

Aloitimme siis hääsuunnittelumme tammikuussa 2013 päivän (27.7.2013) ja kirkon valinnalla.

Ajatuksemme oli ensiksi viettää häitä Kajaani/Sotkamo akselilla, 

koska olemme molemmat sieltä kotoisin ja se tuntui jotenkin luontevalta vaihtoehdolta. 

Aika nopealla aikataululla oli tarkoitus kaikki saada kasaan, eteenkin kun muiden hääblogeja lukee. Moni, kun tuntuu aloittavan häiden suunnittelun vuoden tai jopa kaksi ennen häitä.

Varasimme siis aluksi Kajaanista kirkon ja  maaliskuussa yhden juhlapaikan alustavasti, 

mutta jotenkin se juhlapaikka ei vaan tuntunut meiltä.

Keskustelimme ystävieni kanssa juhlapaikasta, toiveistamme ja turhautumisesta, ettei sellaista mitä halusimme tahtonut löytyä. Ajatuksemme oli, että paikka voisi olla joko vanha navetta tai lato, sinne mahtuisi hyvin yhteen tilaan noin sata vierasta ja sinne saisi viedä omat juomat. Yksi ystävistäni kertoi käyneensä katsomassa Hermannin taloa Syvänniemellä Kuopiossa. Kerron siitä sulholle ja olimme yhtä mieltä, että siinä voisi olla mahdollinen paikka häillemme. Kun kävimme paikanpäällä ajatuksemme vain vahvistui ja päätimme varata paikan. Alunperin valittuna hääpäivänä juhlapaikka oli jo varattu ja päädyimme siirtämään hääpäivää 24.8.2013, koska pidemmi paikkaa tärkeämpänä, kuin päivämäärää.

Syvänniemi on todella idyllinen maalaismiljöö ja Hermannin talo sijaitsee järven läheisyydessä. 

Pidimme ajatuksesta, että kävelymatkan päässä löytyi kaikki: Kirkko, juhlapaikka ja mahdollinen majoitus sekä kiva kuvauspaikka vanhan rautaruukin piipunjuuressa.

Alakerrassa oli iso sali johon mahtui hyvin sata henkeä ruokailemaan.

Se oli selvää alusta asti, että tila vaati koristelua, jotta saisimme siitä omannäköisen, 

mutta potenttiaalia siinä oli.

Ilostuimme myös erityisesti, kun kevään aikana saimme selville, että illan tanssit on mahdollista järjestää navetan yläkerrassa. Se oli juuri sitä mitä hääpaikalta kaipasimme.

Hääpaikan metsästys olikin mielestäni ehkä se yksi haastavimmista jutuista häitä suunnitellessa. 

Yritin etsiä paikkoja netistä ja keskustelupalstoilta, 

mutta aika huonosti niitä vaihtoehtoja (meille sopivia) tahtoi löytyä. 

Alla vielä muutama kuva vanhan rautaruukin piipusta, jonka juurella osa hääkuvistamme otettiin.

Makuuhuoneen uudet vaatteet

Kuten arvata saattaa sängynpäädyn vaihto sai taas aikaiseksi pienimuotoisen lumipalloefektin. 

Pyörähdys Ikeassa ja mukaan lähti uudet lakanat ja lampunvarjostimet sekä kattoon, että yöpöydälle.

 Sängyn päätyä koristaa häälahjaksi saamamme enkeli.

Kyllä kelpaa illalla kömpiä unille.

PS. Joonas oli innoissaa, että nyt saa jättää sängyn petaamatta aamuisin, mutta minä veikkaan että tämä on huomattavasti vaativampi tapa petata sänky. Sen verran tarkka tahtoo olla tämä vaimoke.

Kesä on hujahtanut aivan silmissä hääjuttujen parissa ja koti on mennyt omalla painollaan.

Häihin palataan varmasti täälläkin, kunhan saan kuvat käsiini.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi huomasin taas pienen sisustus innon tekevän paluuta. Sitä en tiedä johtuuko se tästä alkavasta syksystä vai tyhjyydestä häiden jälkeen. :)

Meillä on ollut kellarissa pari vanhaa ovea jo keväästä asti odottamassa mitä niistä keksittäis ja tänään se sitten iski: Sängynpääty. Niinpä vanha makuuhuoneen sängynpääty sai lähteä uuden tieltä.

Ennen

Jälkeen

Ovet olivat jo itsessään todella kuluneen näköisiä ja maali oli rapistunut. Siistin pinnan hiomapaperilla ja naulattiin kaksi ovea yhteen lautojen avulla. Itse pidän kovasta päädyn tuomasta rouheammasta lookista.

Katsotaan miten koko kodin sisustus alkaa taas elämään kun on aikaa ja energiaa siihen. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!