12. syyskuuta 2013

Häiden juhlapaikka


Nyt on aika palata niihin hetkiin, kun aloitimme hääsuunnittelun ja purkaa ne aina hääpäivään asti.
Meinasin kirjoitella niistä ajatuksista jo aijemmin, mutta jotenkin halusin pitää ne vielä omana tietona.
Nyt kun häät on onnellisesti juhlittu on kiva jakaa päivämme myös teidän kanssa.

Aloitimme siis hääsuunnittelumme tammikuussa 2013 päivän (27.7.2013) ja kirkon valinnalla.
Ajatuksemme oli ensiksi viettää häitä Kajaani/Sotkamo akselilla, 
koska olemme molemmat sieltä kotoisin ja se tuntui jotenkin luontevalta vaihtoehdolta. 
Aika nopealla aikataululla oli tarkoitus kaikki saada kasaan, eteenkin kun muiden hääblogeja lukee. Moni, kun tuntuu aloittavan häiden suunnittelun vuoden tai jopa kaksi ennen häitä.
Varasimme siis aluksi Kajaanista kirkon ja  maaliskuussa yhden juhlapaikan alustavasti, 
mutta jotenkin se juhlapaikka ei vaan tuntunut meiltä.

Keskustelimme ystävieni kanssa juhlapaikasta, toiveistamme ja turhautumisesta, ettei sellaista mitä halusimme tahtonut löytyä. Ajatuksemme oli, että paikka voisi olla joko vanha navetta tai lato, sinne mahtuisi hyvin yhteen tilaan noin sata vierasta ja sinne saisi viedä omat juomat. Yksi ystävistäni kertoi käyneensä katsomassa Hermannin taloa Syvänniemellä Kuopiossa. Kerron siitä sulholle ja olimme yhtä mieltä, että siinä voisi olla mahdollinen paikka häillemme. Kun kävimme paikanpäällä ajatuksemme vain vahvistui ja päätimme varata paikan. Alunperin valittuna hääpäivänä juhlapaikka oli jo varattu ja päädyimme siirtämään hääpäivää 24.8.2013, koska pidemmi paikkaa tärkeämpänä, kuin päivämäärää.



Syvänniemi on todella idyllinen maalaismiljöö ja Hermannin talo sijaitsee järven läheisyydessä. 
Pidimme ajatuksesta, että kävelymatkan päässä löytyi kaikki: Kirkko, juhlapaikka ja mahdollinen majoitus sekä kiva kuvauspaikka vanhan rautaruukin piipunjuuressa.




Alakerrassa oli iso sali johon mahtui hyvin sata henkeä ruokailemaan.
Se oli selvää alusta asti, että tila vaati koristelua, jotta saisimme siitä omannäköisen, 
mutta potenttiaalia siinä oli.

Ilostuimme myös erityisesti, kun kevään aikana saimme selville, että illan tanssit on mahdollista järjestää navetan yläkerrassa. Se oli juuri sitä mitä hääpaikalta kaipasimme.



Hääpaikan metsästys olikin mielestäni ehkä se yksi haastavimmista jutuista häitä suunnitellessa. 
Yritin etsiä paikkoja netistä ja keskustelupalstoilta, 
mutta aika huonosti niitä vaihtoehtoja (meille sopivia) tahtoi löytyä. 
Alla vielä muutama kuva vanhan rautaruukin piipusta, jonka juurella osa hääkuvistamme otettiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti